Eilen illalla kuuntelin radiota ja yhtäkkiä sieltä tuli Mikan kappale Relax, take it easy. Heti tuli mieleen kuudes luokka, jolla olin kappaleen ilmestyessä. Tuntuu että silloin kaikki oli helpompaa, mutta että siitä olisi vain vähän aikaa, niin kuin siitä oikeastaan onkin, vain kaksi vuotta. Mutta toisaalta tuntuu, että siitä olisi pieni ikuisuus. En osaa enää kuvitella millaista olisi olla ala-asteella ilman valtavia stressejä kokeista ja projekteista ja muista, vaikka silloin samoista asioista stressasikin, ei se tuntunut miltään verrattuna myöhempään elämään. Toisaalta en osaa kuvitella minkälaista elämäni tulee olemaan kahden vuoden päästä; ensimmäinen vuosi lukiota on silloin jo käytynä. Tai ainakin toivon pääseväni lukioon.

Tänään oli kuitenkin se kauan odotettu tanssiesitys. Paikan päällä oli aivan uskomattoman hyvä tunnelma ja kaikki kannustivat toisiaan "taiteilijoiden" tilassa ja kaikilla oli tosi hauskaa ja muuta. Ja itse esityksetkin menivät hyvin, vaikka omaa vuoroa odotellessa jännitti todella paljon. Lavalle mennessä jännitys kuitenkin katosi ja koko esitys oli ohi silmänräpäyksessä. Hyvä että edes tajusi lavalla käyneensä. Nyt kuitenkin vain odotan innolla ensi vuoden esitystä, mutta sitä ennen pitää kuitenkin jaksaa käydä harjoituksissa ja venytellä ja kuntoilla ja muuta sellaista.